Sukukansojen ystävät ry

Kiinnostaako suomalais-ugrilainen kielentutkimus?

Oman opiskelupaikan löytäminen on usein hyvin vaikeaa. Lukion jälkeen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen esitteet ja nettisivut vilisevät erilaisten alojen ja linjojen nimiä vaihtelevin kuvauksin, joista on usein hyvin vaikea tietää, mitä niiden kaikkien takana oikeasti piileekään. Moni mielenkiintoinen ala jää varmasti saamatta ansaitsemaansa huomiota ihan vain sen takia, ettei niistä tiedetä tai osata kertoa tarpeeksi.
Suomalais-ugrilainen kielentutkimus kuuluu varmasti tähän helposti huomiotta jäävien alojen ryhmään. Kyseessä on tästä huolimatta vanha ja perinteikäs ala, jota on opetettu eri Suomen yliopistoissa jo hyvin kauan. Nykyään sitä voi opiskella Helsingissä ja Turussa, minkä lisäksi myös Joensuussa on mahdollisuus erikoistua karjalan kieleen ja Jyväskylässä unkariin. Oulu puolestaan tarjoaa saamesta kiinnostuneelle erinomaisen opinahjon, vaikka eri saamen kieliä opetetaankin säännöllisesti myös Helsingissä.
Komilainen tarjoilija kutsuttiin mukaan
Mi-nuorisojärjestöön, joka järjestää
toimintaa komilaisille nuorille.
Syktyvkar, Komi 2011. Kuva: Niko Partanen.
Suomalais-ugrilainen kielentutkimus ei kuitenkaan ole vain kielten opettelua. Toki kielet näyttelevät suurta roolia, ja monin tavoin fenno-ugristiikka onkin aivan tavallista kielitiedettä. Ero tulee siitä, että näissä opinnoissa keskitytään suomen sukukieliin ja näiden kontaktikieliin. Kontaktikielellä tarkoitetaan sellaista kieltä, jonka kanssa jonkin kielen puhujat ovat jossain historiansa vaiheessa olleet tekemisissä. Tämän tuloksena kielistä toisiin on kulkeutunut sanastoa ja rakenteita, joita erilaisin tieteellisin tutkimusmetodein pyrimme selvittämään. Samalla sukukielet pursuavat suomalaiselle tuttua sanastoa ja rakenteita – jopa ensikuuntelulta vieraan kielen keskeltä löytyykin helposti kaikkea tuttua. Sukukieliin keskittymisessä on se etu, että se avaa fennougristille ikkunan käytännössä koko pohjoisen Euraasian tapahtumiin varhaisesta esihistoriasta nykypäivään saakka. Kielen kautta pystyy tutkimaan kokonaisten kansojen alkuperää ja muinaisuutta, sillä sanojen historiaan kietoutuu niitä käyttäneiden ihmistenkin menneisyys.
Suomalais-ugrilainen kielitiede on jo vankalle pohjalle kehittynyt tieteenala, jonka varsinaisen työn voi silti ajatella olevan hyvin alussa. Tutkittavia kieliä on paljon ja vastaamattomia kysymyksiä vielä paljon enemmän. Suuremmatkin sukukielet kätkevät sisäänsä paljon meille vielä täysin vieraita ilmiöitä, puhumattakaan pienemmistä, joiden kuvaus on vasta alkutaipaleellaan. Toisaalta monilla kielillä on jo vanha ja arvokas tutkimusperinne, joten kieliä opiskelevalla ja tutkivalla on usein vankka jalusta johon nojata. Voi mainita, että esimerkiksi sukukansojen parissa 1800-luvun alkupuolella kiertäneen M.A. Castrénin muistiinpanoissa on vielä tänäkin päivänä läpikäytävää.
Matkat sukukansojen pariin ovat hyvin erilaisia kuin sata vuotta sitten aikana jolloin monet sukukansat asuivat oikeasti kaukana. Nykyään sukukieliä puhutaan usein hyvinkin tavallisissa kaupungeissa, joiden nimet ehkä ovat hieman vieraalta kuulostavia: Syktyvkar, Iževsk, Joškar-Ola, Salehard. Luultavasti jo opiskeluvuosien aikana nämäkin paikat tulevat tutuiksi, ja pian huomaakin tarkastelevansa koko Suomen itänaapuria täysin erilaisen perspektiivin kautta kuin ennen.
Alaa opiskelevilta kysytään usein ihmettelevien katsein höystettynä, että mitä te oikein meinaatte tehdä valmistuttuanne. Vastaukseksi yleensä riittää, että tutkia kieliä. Tämä on myös hyvin todennäköinen vaihtoehto, sillä kuten todettu, tutkittavaa ja kirjoitettavaa riittää. Mutta suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta tekee kielitieteen alana hyvin poikkeuksellisen juuri sen laaja-alaisuus, ja alaa opiskeleva varmasti huomaakin nopeasti, ettei kielten tutkimisesta karttuva tieto kerro pelkästään kielestä itsestään, vaan myös meistä niiden puhujista. Suomalais-ugrilaisessa maailmassa ovat nykyään voimakkaasti esillä modernit ja perinteiset yhteisöt, kontrastit näiden välillä; monikielisyys omine ilmiöineen sekä eri tavoin tapahtuva kielen, kulttuurin ja yhteiskunnan muutos. Suomalais-ugrilaisten kielten tutkiminen on usein myös tutustumista vaarantuneisiin ja jopa erittäin uhanalaisiin kulttuureihin. Arvelisi tällaisten asioiden kiinnostavan myös tänä keväänä lukiosta valmistuvia siinä missä muitakin, joten kaikki vain hakupapereita täyttämään!
Linkkejä:

Helsingin yliopisto, suomalais-ugrilainen kielentutkimus
Oulun yliopisto, Giellagas-instituutti
Jyväskylän yliopisto
Turun yliopisto, suomalais-ugrilainen kielentutkimus
Itä-Suomen yliopisto, karjalan kieli ja kulttuuri